Marja Haapakangas

Kuvataiteilija
Kuvataideopettaja
Manillassa vuodesta 2012

Taiteessani kerron ihmisen suhteesta luontoon, itseensä sekä toiseen ihmiseen. Teoksieni tilat avautuvat usein odottamattomistakin näkökulmista. Maisemat voivat olla halkaistuja näkymiä maan uumenista tai veden alta. Ihmisen pienuus rinnastuu kosmoksen äärettömyyteen. Romantiikan aikakauden mystiset luontokuvaukset, subliimi luonto ja ihmisen ohittavat luonnonvoimat ovat aina kiehtoneet minua. Inspiroidun myös pyhistä paikoista ja syväkatseisesta ekologiasta. 

Maalaan akryyli-, tempera- ja öljyväreillä, hakien orgaanisia pintoja maalauksiini. Symboliikka kätkeytyy maalauksen "ihoa" ja väri-ilmaisua korostaviin kerrostumiin, joissa realistinen kuvaus ja abstraktio sulautuvat yhdeksi. Maalaustapahtuma on minulle parhaimmillaan jollain tapaa pyhä; se on merkityksellisyyden tunnetta, se on paluuta itseeni ja luontoon. 

Maalaukseni saavat usein inspiraatiota vaelluksilta ja ympäristön havainnoinnin tuloksena syntyneistä videoteoksista. Videoteoksissa ja maalauksissa kuljetaan läpi toisiinsa kietoutuvien mielentilojen ja paikkojen, kuten autiorantojen, luolien ja erämaiden. Videokamera on kuin kehoni jatke. Maisemassa liikkumisen kautta olen lähempänä sitä mikä koskee mieleni syvyyttä.

Viime aikoina olen kuvannut syvässä luontoyhteydessä tapahtuvaa tanssia. Olemme tehneet esitys-ja tanssitaiteilija Maria Laitilan kanssa yhteistyössä Luonnontila – The Shape of Nature -nimeä kantavaa tanssivideoprojektia vuodesta 2018. Esillä Manillassa on Kai Puu, yksi kokonaisuuden tanssivideoista. Tanssivideot pyrkivät keskustelemaan suon, metsän ja puiden olemuksen kanssa. Ne kertovat luonnon ja ihmisen matkasta, kiertokulusta ja yhteydestä, sekä toisaalta ihmisen toiminnasta ja sen jättämistä jäljistä. 

Kuvaaminen ja niin ikään maalaaminen on minulle aina hyvin kehollista. Kiinnostavaa kuvaamisessa on hetken vaikutelmien maalaaminen; kuvaus- ja leikkaustyyliäni voisi hyvin kutsua impressionistiseksi. Niin ikään ihmistä, erityisesti tanssijaa kuvatessani, olennaista on autenttisen liikkeen välittyminen kuvassa, jota liikutan, elävänä ja syvään hengittävänä. Tanssin kuvaaminen tapahtuu aistiyhteydessä tanssijan kanssa. Kiinnostavinta tanssin kuvaamisessa on liikkeellisen empatian välittäminen.

Videoteosten vaihtoehtoiset projisointipinnat korostavat projisointipinnan tuntua, "ihoa". Projisointipintoja voivat olla ajan kuluttama, hylätty betoniseinä, kolmiulotteisena aaltoileva tekstiiliveistos tai puunkannon halkileikattu pinta. Minua kiinnostaa muutos ja sen jättämät jäljet materiaalissa. Kuvausmenetelmäni pohjaavat toisaalta uusiin innovaatioihin, toisaalta vanhoihin tekniikoihin; olen tutkinut monissa videoteoksissa kaitafilmin ja manuaalisten objektiivien mahdollisuuksia sekä niin ikään lisätyn todellisuuden (AR) teknologiaa.

Olen opiskellut taidetta Lapin yliopistossa (TaM), Limingan taidekoulussa, Repin instituutissa sekä Granadan yliopistossa, Espanjassa.

http://marjahaapakangas.blogspot.com/

Teostiedot:
Kuva tanssivideosta Kai puu, 2021. Maria Laitila & Marja Haapakangas 
Luolan luo, 120x68, Tempera ja öljyväri puoliöljypohjalle, 2015
Ikijää, 35x60, Tempera ja öljy puoliöljypohjalle, 2015